Meistä jokainen on polku jonnekin,mutta viisaus on siinä, että ymmärtää ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois. Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa. Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyy, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta valot pimeyksien reunoilla. -Apulanta-

keskiviikko 22. huhtikuuta 2020

Päivitys

Hellou kaikki!

Täällä sitä taas kirjotellaan.
Eilen aivan täysin syyttä mieleeni pulpahti ajatus "Blogi" ja muistin nämä kaksi perkelettä, joihin vuodatin tunteitani vuosia sitten. Jostain syystä olin aivan täysin unohtanut nämä enkä ajatustakaan ole koko asialle vuosien aikana uhrannut. Ja eilen sain kipinän kirjoittaa.
Joten taas mennään!

Toisen blogin puolelle kirjoitin jo J:n matkasta 8vuotiaaksi ja mitä vuosien aikana on tapahtunut. Ja sama mitä ilmeisemmin pitäisi tänne tehdä.

No, käsi edelleen mukana kulkee, se ei juurikaan ole viime aikoina vaivannut, mutta vastaan on tullut muuta.
Muutama vuosi sitten töissä selkäni hajosi ja se vihdoin kuvattiin, kuvissa paljastui pientä kulumaa ja lääkäri nauraen totesi, että "ethän sinä nuori enää ole". No enhän minä niin ole.
Polvestakin löytyi polvilumpion ruston haurastumista ja siihen nivelrikkolääkkeet määrättiin.

Kirjoitan näistä vielä tarkemmin tuossa viikonlopun aikana, nyt joudun tietokoneelta lähtemään, koska koulu alkaa ja J vieressä pyrkii jo opiskelemaan.

Ihanaa kevättä kaikille ja nauttikaa auringosta!

-R-