Kyllästymisen keskivaihe

Kotona on nii hiljasta..
Poika nukkuu ja mies lähti moneks moneks tunniks kalaan,
tv:stä tuu muuta ku olympialaisia, voi helevettiläine sentää.

Ja en tasan lähe tonne ulos pyörimään,
ensinnäkään siks koska Joel pitäs herättää, vaihtaa vaippa varmuudeks ettei ala ulkona huutaa, syöttää ja laittaa vaunut hissiin ja kaikkea muuta mitä pitää muistaa ottaa mukaan yms.
Toiseks siel on nii saatanan kuuma, ettei tälläne ryhävalas kestä siellä kun hetken ja on ihan hiestä märkä ja paita laikukkaana, ei kivan näköstä ollenkaan.

Ja kolmanneks, mulla ei ole ketään juttukaveria pihalle..
Olis paljon kivempi lähteä jonkun kanssa ulos kun yksin on vähä tylsä työntää vaunuja kun Joelkin vaan nukkuu eikä pukahda sanan sanaa.

Ehkä tyydyn vaan istumaan koneella ja kuuntelen musiikkia..
Tai sit meen makkariin makaa kattotuulettimen alle poika kainalossa.

Nyt alkaa jännittämään vaan entistä enemmän tuo kädenkin tilanne.
Huomenna aikaa on tasan 2viikkoa ultrausaikaan.

Äh, miua pelottaa, turhauttaa ja jännittää.
Joku muu sais mennä miu puolesta sinne.

Harrastuksista paras

Postaus siis suurimmasta ja ihanimmasta harrastuksesta mitä miul on :)
Eli siis tatuoinnit.
Tatuointikuume on melkein kokoajan ja tällähetkelläkin Joelin yksi kummeista on piirtämässä miulle uutta tatskaa joka tulee todennäköisesti syksyllä koristamaan miun nahkaa, tarkoitus olisi jalkaan ottaa sellainen missä on Joelin syntymäaika ja ehkä nimikin, saa nähä millanen sieltä nyt tulee, ite heitin vaan vähän ideaa ja muuten annoin vapaat kädet.

Mutta järjestyksessä jos lähtee menemään, ensimmäinen tatuointi tuli mulle vuonna 2009, jos oikein enää muistan, ja silloin se maksoi 180e ja koristaa siis alaselkää. (Kaikillahan melkein on alaselässä joku kuva, ja voin todeta, että se oli huono paikka ensimmäiseksi, se kipu oli jotain todella järkyttävää ja kävely sen jälkeen oli yhtä vaappumista. Kokonaisuudessaan sen tekemiseen meni tunti. Tarkoitus olisi jatkaa tätä pitkin kylkeä ja vähän tuohon mahan puolelle, mikäli joskus tulee olemaan sen verran rahaa ja aikaa, että sen saa aikaseksi.

Toinen tatuointi oli kaverini tekemä ja itseasiassa niitä tuli kaksi molempiin ranteisiin.
Kunnianosoituksena vanhemmilleni jotka ovat joutuneet jos jonkinlaisiin tilainteisiin kanssani ja ovat silti jaksaneet. Kiitollisuuden velassa heille ikuisesti.
Vanhempieni paikkaa sydämessäni ei tule koskaan kukaan ottamaan, ja nyt, itsenikin ollessa pienen ihanan pojan äiti, voin vain todeta, että ymmärtäväni äitiäni paremmin, koska tiedän mitä hän on kokenut minun ja 2 isoveljeni kanssa.
En voi kun kiittä heitä <3
Ja nämä kaksi tatuointi siis maksoivat 50e yhteensä.

Vasen käsi

Oikea käsi

Näiden jälkeen tuli vielä kaksi lisää, jotka samainen ystäväni, joka teki kaksi edellistäkin, teki. Ja nämä eivät siis maksaneet minulle enää yhtään.
Vasemmassa kädessä olevalla tekstillä on tarkoituskin (suom. Kuolema ennen epäkunnioitusta) ja voin rehellisesti sanoa, että nykypäivänä tämä on ainut tatuointi joka minua kaduttaa. Sen tarkoitus hävisi kuin tuhka tuleen ystäväpiirissäni jossa ei enää arvostettu toisia samalla tavalla kuin sillon tatuoinnin hakkaushetkellä.
Toinen, lantiolla sijaitseva tatuointi taas on huumorimielessä otettu, eikä sillä ole minkäänlaista merkitystä, enkä todellakaan ole kyseisen merkin fani missään muotoa. Se lähinnä oli vain vitsi ja toiselle puolelle lantiota pitäisi tulla vähän samankaltainen kuva, mutta saas nähdä jääkö se vain puheeksi :D

Juuri tehtynä, sen takia kovin verinen kuva, parempaa ei ole olemassa 

Tässä juuri tehtynä, Hello kitty 

Tässä vielä kuva raskausajalta, jossa näkyy,että ei se kovin paljoa ole venynyt. Pari raskausarpea löytyy kyllä musteen seasta. 

Piece Of Me

Pelottaa todella paljon tuo miu käden kohtalo.
Leikkaus vai ei?

Jos leikkaus voi auttaa niin miksipä ei, toisaalta taas jos joku menee pieleen tai kivut ei häviäkkään?

En miä halua mitään turhaa leikkausta,kipuja ja arpia ellei se oikeasti auta.

...Jos siinä on 50% mahdollisuus..

Odotin vähän toisenlaista diagnoosia kun sinne lääkäriin menin toissapäivänä.
Mite voi olla mahdollista,että kaikki vaivat mitkä mulla on syntymästä asti ollu, alkaa vaivaamaan just nyt?

Millon tää loppuu ja saan vähä aikaa ees olla ilman kipuja?

..
-suolituppeama, -92
kitarisat, -93
Nielurisat - 11
Bartholin rauhanen -12
Synnytys (tikit ennenkaikkea) -12
Nivelsiteet x3 -08,09,10 
..

Oon kyllästynyt tähän kipuun ja särkyyn.
Koulu jäi sen takia kesken,en voi olla ja tehä nii paljoo asioita pojan kanssa kun haluaisin, koska ei miu käsi kestä.

Ja toisaalta en ees haluais sitä leikkausta, koska sit joudun olee pois kotoa.

Se oli jo tarpeeks ku makasin ne 4 päivää sairaalassa kun eivät voineet jälkitarkastuksen yhteydessä sitä rauhasta avata.

Sitä paitsi kuulostaa aika rajulle, että miu kylkiluusta leikattais palanen pois, että hermoille ja suonille tulis enemmän tilaa ja löytyis se syke kunnolla sillonki ku miä nostan kädet ylös.

Muutenhan siis oon päässy tosi helpolla,
Karma koputtaa vaan oven takana.

Ps. Tää hajoilu johtuu miu hermostuneisuudesta ja pelosta tulevaa kohtaan.

Ensi kosketus

Täten alan kirjoittamaan täysin uutta blogia.
En halua ensinnäkään sotkea elämäni ihaninta asiaa eli Joelia, elämäni yhteen hirveimmistä asioista, eli
sairastamaani TOS-syndroomaan.

Kaikki alkoi reilu vuosi sitten kun olin töissä vanhainkodissa.
Käteni alkoi puutumaan, kipeytyi, en hallinnut enää mitään, tavaroita lähestulkoon tippui käsistäni ja kipu oli aivan kamalaa.
Kävin lääkärissä todella usein ja milloin epäiltiin välilevypullistumaa milloin jotakin muuta.
Kävin fysioterapeutilla useamman kerran, sitten sain tietää olevani raskaana, juurikin minun olisi pitänyt mennä magneettikuvauksiin.
Ajat peruttiin ja lääkärin kanssa sovimme, että keskityn ensin raskauteen ja synnytykseen jonka jälkeen palaamme aiheeseen ja katsomme magneettikuvauksen.

Raskauden aikana käsi vaivasi niin ja näin, välillä oli hyviä päiviä ja välillä huonoja.
Myöhemmissä päivityksissä selviää enemmän sitten.




Eilen oli kiva päivä :)

Taino siis..

Heräsin 9 aikaan ja join kahvit ja vähä aikaa leikin Joelin kans,
sit soitin äitille ja pyysin sitä lähtemää miu kans sairaalaa,kun mies oli kipeä ja jäi Joelin kans kotiin.
No äiti tuli isoveljen kans hakemaa miut meiltä ja vei sairaalaan.
Siellä sit ilmottauduttiin ja mentii Fysiatrian poliklinikalle odottelee lääkäriä.
Vähä enne 12 päästiin sen luo ja sit sain kuulla jotai mitä en kyl odottanu ollenkaan.

Mulla on oikea käsi oireillu enemmän ja vähemmän nyt reilun vuoden ajan..
Epäilynä ollut välilevypullistuma, välilevytyrä, hermopinne..
No nyt selvis, ettei niissä oo mtn vikaa, vaan mulla on hermot ja suonet niin tiukassa,ettei syke tunne kun nostan molemmat kädet ylös ja tästä johtuen käsiin koskee, oireyhtymän TOS, jonka lisäksi mulla on synnynnäinen rakenne"vika" eli mulla on ylimääränen luupiikki ja muutama irtosiru päässä.

15.8 meen ultraäänitutkimukseen jossa tutkitaan miu suonet ja millanen vika siellä on, lääkäri sitten soittaa löydoksistä jonka jälkeen mietitään mitä tehdään, vaihtoehtona on mennä verisuonikirurgille ja keskustella hänen kanssaan tästä ja jos haluan niin todennäköisesti minulle tehdään leikkaus jossa poistetaan pala ylimmästä kylkiluusta jolloin hermot, lihakset ja suonet saavat enemmän tilaa ja kipujen pitäisi ainenkin lievetä ellei lähteä kokonaan pois. 100% varmuutta paranemiselle ei ole, joten joudun nyt punnitsemaan haluanko leikkauksen, koska sehän voi olla yhtä tyhjän kanssa ja kärsiä leikkauskivuista + paranemiseen menevä aika jolloin en voi poikaa nostella yms vai päätänkö yrittää elää kipujen kanssa ja yrittää pitää ne loitolla jumpalla ja venyttelyllä.

Olen päättänyt puhua mieheni kanssa asiasta ja päättää sitten leikkaus vai ei kunhan olen käynyt kirurgilla ja kuullut millainen leikkaus olisi kyseessä, paranemisaika, kivut, lääkitys,miten hyvin leikkaus auttaa yms.
Sairaalareissun jälkeen kävin hakemassa kengät jotka olin ostanut fb-kirppikseltä ennenkuin poistin profiilini. Ne otan mukaan kun lähdemme Leville :)

Ps. http://www.fysiatria.net/TOS_AWV6.html

Tuossa vielä tietoa kyseisestä oireyhtymästä sitten :)