Meistä jokainen on polku jonnekin,mutta viisaus on siinä, että ymmärtää ketä seurata pitkään, milloin kääntyy pois. Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa. Kaikki loputon kauneus, kaikki järjettömyy, kaikki ruoskivat toiveet, kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia, osa arvoitusta valot pimeyksien reunoilla. -Apulanta-

perjantai 17. elokuuta 2012

Lääkäri soitti.

Totesi, että mulla ei happirikas veri kierrä kädessä kun kädet on hartiatasossa tai ylempänä.
Valtimossa ei luojankiitos ole mitään tukosta vaan kaula(jokufucking)luu tai kylkiluu painaa verisuonia.

Nyt odotellaan kutsua verisuonikirurgille..

En voi uskoa, että kohtaan tällästä, oon vasta 20v, mulla on elämä edessä pienen pojan kanssa ja haluan nauttia ja kasvaa pojan kanssa.
Mutta en mä pysty siihen jos en saa kättä kuntoon, en pysty nostamaan poikaa, en pesemään sitä, en yksinkertasesti pysty tekemään enää mitään.

Joku varmaan ihmettelee, että miten pystyn kirjottamaan sitten blogia?

No vastaus on yksinkertanen ;

En todellakaan pysty, tätäkin tekstiä kirjottaessa joudun pitämään vähän väliä taukoa, koska mun käsiin koskee.
Rakastan kirjottamista ja saan siitä voimaa jaksaa arkea ja siihen pystyn pakenemaan kaikkea paskaa ja purkamaan vihani, suruni, kaiken.
En tiedä mitä tekisin jos en olis koskaan alottanu blogia, varmaan kirjottaisin johonkin vihkoon itselleni kaiken ylös.

Oon kirjottanu yläasteelta asti lähes päivittäin kaikkea mahdollista ; tarinoita, runoja,päiväkirjaa, nyt blogia..

Oon miettiny myös tän kaiken lopettamista, uuden elämän aloittamista, mutta sitä ennen mun tarvii parantua ja saada elämä omiin käsiin kokonaan niin, että pystyn päättämään kaikesta itse.
Nyt elän vain lääkärien antamien ohjeiden mukaan ja yritän vain pärjätä päivä päivältä,
en saa tästä mitään irti, koska tää ei oikeesti oo miu elämää.

Katsellaan sitten parantumisen jälkeen jatkanko tätä, lopetanko kokonaan vai aloitanko uuden sivun ja blogin elämässäni..

siihen asti ;

so I...
(Held my head high)
Knew I (Knew I survive)
Well I made it (I made it)
I don't hate it (Don't hate it)
That's just the way it goes
Yeah
I done made it through
Stand on my own two
I paid my dues, yeah
Tried to hold me down
You can't stop me now


Anastacia - Paid My Dues 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Se siitä sitten

Kuten jo aikaisemmin toisessa blogissa mainitsin,
kävin tänään kuulemassa tuomioni Keskussairaalassa.

No helpotus tuli ja samalla myös pelko

Mulla oli siis kello 8 tänä aamuna aika ultraäänitutkimukseen jossa lääkäri katto noita miu verisuonia ja
miten ne oikein tuolla asettuu paikoilleen..
No menin sinne ja oottelen jonkun about 25min kun hoitaja tuli hakemaan paikalle.
Sitten otin siellä huoneessa topin ja rintaliivien olkaimet eestä, koska lääkäri tulis ultraamaan myös nuo soliskuopat.
Lääkäri oli tosi mukava ja nuori mies :)
No siinä vähä aikaa ihmeteltiin ja lääkäri etti ja etti oikean käden kyynerpäävaltimoa joka sit loppujen lopuks
kuitenkin löytyi! Onneks!
Eihän siinä, siellä oli kaikki okei, kunnes alotettiin testit.

Eli siis, istuin penkillä lääkäriä vastapäätä, nostin oikean käden ylös (sain pitää onneks rentona, koska hoitaja piti kädestä kii),käänsin pään vasemalle ja keuhkot täyteen ilmaan. TSÄDÄM, syke hävis kokonaan..
Ja tähän lääkäri totes hoitajalle;

 "Pitäs seinään vetää rasti, tosi usein myö näitä tutkitaan, mutta kerrankin sieltä myös jotain löytyy, ja täältähän löytyykin"

Siinä vaiheessa tipuin iha kärryiltä mutta yhteenvetona se mitä tajusin ite;

Oikeassa kädessä häviää syke nopeammin kuin vasemassa, mutta molemmissa käsissä on löydökset.
Verisuonet littaantuu käsien noustessa ylös.

Jatkotoimenpiteistä en tiedä, pe on soittoaika lääkärille ja sen kanssa sitten pohdiskellaan.

Joten siihen asti jännitetään!

Palaan viimeistään asiaan sitten pe kun olen lääkärin kanssa jutellut :)

Nyt hyvää yötä!

<3

Ps.

http://www.klinikka22.fi/data/uploads/documents/1/TOS.pdf

tiistai 7. elokuuta 2012

väsyttää..

Ja sen huomaa!

Just heräsin päiväunilta joille en muista edes menneeni, sitten soitin puolihorroksessa äitilleni, että
Joelille tarvitaan välihousuja/sukkahousuja kun lähdetään Leville..
Ja nyt en enää muista missä koko puhelin on.

Mutta tän päivänen järkytys :

Multa tippuu hiukset!

En mä siis kalju ole (vielä!) tai mitään, mutta tänää suihkussa käydessä roskiin lenti nyrkillinen ellei enemmän
miu kauniita ja parhaassa kunnossa olevia tuppoja..
Harmittaa kovasti, koska oon tehny hirmusen työn noiden hiusten eteen.
Ne ekanaki oli ihan kauheessa kunnossa miu vaalennuksen jäljitä, ne palo ja oli takussa kokoajan..

No sit kävin tutulla kampaajalla ja pyysin tekemää mitä tahansa kuhan en lähtis kaljuna ja vaaleehiuksisena sieltä!
Sain lähelle omaa luonnollista hiusväriä olevan värin ja rakastuin samantien, kyllä mulle aina on tumma tukka
sopinu paremmin kuin vaalea.
Ja nyt sekin uhkaa karista pois!

Tiedän kyllä, että raskauden ja imetyksen jälkeen voi tukkaa tippua pois, mutta silti, miksi vasta nyt, 4kk myöhemmin kun imetyskin loppui ennen toukokuuta?

Pakko soittaa ja mennä kampaajalle, jos se osais vielä jotain tehdä ja ehkästä miu ennenaikaista kaljuuntumista.

Mies vitsaili jo, että pitää peruukki ostaa ja hyvä etten oikeasti menny ja hypänny parvekkeelta, ei mulle mtn peruukkia osteta, en luovu omistani!

Ps. Eilen oli kiva päivä!