Viime viikon maanantaina se suuri päivä koitti ja kylkiluu läks uusille maille, ei paremmille,luultavasti ainenkaan.
Mutta asiaan :
Menin 7 Mikkelin Keskussairaalan Leiko-yksikköön jossa ilmottauduin.
Hoitaja vei miltei samantien miut vaihtamaan vaatteet ja laittoi ranteeseen tunnistusläpän, jonka jälkeen menin odotushuoneeseen.
Vähän jälkeen 10 menin käymään lääkärillä joka piirsi viivan valmiiksi kainaloon ja kysyi voinnin, tämän jälkeen sain ensilääkityksen (kipulääkettä ja rauhottavan) ja 11 lähdin hoitajien saattelemana leikkaussaliin.
Leikkaussalissa vasempaan käteeni laitettiin tippa ja ranteeseen joku verenpainemittari (neula siis työnnettiin suoneen) jota aikaisemmin minulla ei ole ollut ja virallista nimeä en tiedä. Sen jälkeen sain maskin josta tuli happea ja hengittelin sitä ja sitten pimeni vintti.
Heräsin puoli 5 aikaan heräämöstä ja samantien aloin kähisemään, kyllä, hengitysputki ärsytti sen verran, että jouduin tekemään töitä saadakseni ääneni kuulumaan., että hoitaja toisi vettä.
Vesi sai minut voimaan pahoin ja laitoin silmät kiinni hetkeksi, saatoin jopa torkahtaa :D.
Heräämön hoitajan kanssa puhuimme mm. tatuoinneistani, miksi naamani oli punainen (ei lääkeaineallergia mitä epäiltiin) ja muuta en muistakkaan.
Minut tultiin hakemaan osasto 33 n. 6 aikaan illalla.
Ensimmäinen yö meni torkahdellen, pyysin saada mehua ja mehukeittö yöllä ja ne lensi samantien ulos, kiitos nukutusaineiden.
Sain myös kipulääkepiikin vasempaan olkaani yömyöhällä.
Aamulla sain jo syödä ja lääkettä kipuja helpottamaan.
Yllätyksekseni haava ei ollutkaan niin kipeä kuin oletin.
Aamupäivällä lääkäri kävi ja kysyi haluanko jäädä vielä yöksi vai lähdenkö kotiin ja vastasin kotona olevan mukavempaa joten sain luvan lähteä.
Iltapäivästä minulta otettiin kainalosta dreeni ( = laskuputki, yleensä tilapäinen putki, jonka avulla eritteitä poistuu kehon ulkopuolelle) pois, jonka jälkeen pääsin pesemään hampaat ja sain pyyhkiä pesulapuilla itseäni koska haavaa ei saanut kastella. Iltapäivällä sain ruan ja samalla sairaanhoitaja sanoi; etten ole kotiutumiskunnossa ja olen itse sitä mieltä myös, koska en pysy pystyssä ja en ole kivuton. (tässä vaiheessa olin saanut siis vähän kovempaa kipulääkettä), mutta sanoin, etten ole jäämässä, koska lääkäriltä on lupa lähteä ja minulla alkoi olla jo kova ikävä poikia vaikka olin ollut vasta 1 yön poissa.(Raporttiin iltavuorolaisille oli myös kirjattu, että minut saa kotiuttaa kunhan olen itse varma, että pärjään kotona).
Minut siis kotiutettiin kera lippusten ja lappujen klo 16.00 08.01-13.
Kävin apteekista hakemassa reseptillä olleet panacodit veljeni kanssa jonka jälkeen hän vei minut kotiin :)
Kainalossani oli siis kaikenkaikkiaan 10 hakasta (kuvan laitan jos onnistun siinä) jotka kävin poistamassa eilen, 14.01 ja se oli täysin kivuton operaatio.
Kontrolliaika on ensikuussa ja nyt vaan parannellaan ja toivotaan parasta :)
 |
| Tässä siis hakasten kera, kunhan haava paranee laitan uuden kuvan :) |
 |
| Tässä dreeni, kuva lainattu netistä |
