Uusia tuulia

Niiku tuossa hetki sitten kerroin toisen blogin puolella, laitoimme lapsen isän kanssa astiat jakoon ja kuvannoillisesti heitettiin 3v yhdessäolo ja reilu 2v kihloissa oleminen roskakoriin. On paljon asioita hoidettavana, osa on puolitiessä ja joitain ei tarvii enää ikinä edes miettiä. On turha sanoa, ettei tunnu missään ja voin hyvin. Tottakai olo on helpottunut ja on vapaa fiilis, mutta silti jotain puuttuu..
Se, että siä jaat koko elämäsi, perheen, kaverit, harrastukset, niin hyvät kuin huonotkin päivät toisen kanssa. saat lapsen sen ihmisen kanssa ja oot asennoitunut olemaan sen yhden ja saman kanssa koko elämäsi..sitte vedetään matto jalkojen alta ja ootkin taas yksin ilman minkäänlaista tukea ja turvaa.
Tosin, minähän valinnan tein ja päätin,että nyt riitti, kun molemmista näki, ettei ole enää hyvä olla, miks kituuttaa vaan lapsen takia?

Meillä oli paljon hyvää, hyviä hetkiä ja päiviä, sitä en kiellä ja tottakai tällä ihmisellä on miu sydämessä paikka, onhan se miu elämän tärkeimmän ihmisen, meiän pojan isä. En oo ikinä katunu enkä tuu katumaan sitä päivää kun päätin tuon pojan pitää. Silti tulee hetkittäin se fiilis, että en jaksa, en selviä,tukehdun tänne ja haluaisin vaan pois.
Ja vaikka sanon, että on paikka miu sydämessä ja tuun aina välittämään lapseni isästä, en halua silti sitä ihmistä miu elämää muun kun pojan kautta, voi olla että kuulostan katkeralle exälle ja oon sopeutumiskyvytön,mutta miusta tällähetkellä helpointa on näin.

Oon onnellisempi kuin aikoihin ja haluan sen jatkuvan.
En halua ketään pomottamaan, tai muuten määräilemään miua, miul on poika ja teen sen eteen mitä vaan ja vaan sillä on väliä.
<3